Me vauraan Lännen asukkaat, me elämme yltäkylläisyyden aikaa. Informaatiota ja viihdettä on tarjolla ilmaiseksi ja edullisesti, eikä kukaan ehdi kuluttaa tarjonnasta kuin murto-osan. Ruokakaupoissakaan ei varsinaisesti pulasta näytetä kärsivän. Kierrätyskeskukset ja kirpputorit pursuavat tavaraa, jolle kukaan ei enää löydä käyttöä, ja jonka jälleenmyyntiarvo on romahtanut. Kodit täyttyvät krääsästä – on kaappien perukoille kertynyttä elektroniikkaa, keittiötarvikkeita, vaatteita…

Kaiken tämän valossa ei ole mikään ihme, että ihmiset kaipaavat vastapainoa. Tavarasta tahdotaan eroon. Yksinkertaisuus, downgreidaus, KonMari, askeesi, mindfulness… nämä ovat länsimaisen ihmisen vastauksia kaikkialta tunkevaan krääsään, joka peittää elämämme. On ilahduttavaa, että olemme vihdoin vaikuttaneet havahtuvamme siihen, että vähemmän on joskus enemmän.

Ei pelkkä tavara

Suosittu KonMari-menetelmä opettaa järjestelemään kotia sillä johtoajatuksella, että kaikesta turhasta hankkiudutaan eroon. Tavoitteena on lopulta muutos myös ihmisen ajattelussa. On kuitenkin tärkeä huomata, että kulutus on siirtynyt yhä vahvemmin myös digitaalisen kuluttamisen suuntaan. Hankkimamme tuotteet ja palvelut eivät ole enää välttämättä missään vaiheessa

Jos harrastat tietokonepelaamista, Steamin ja GOG.comin kaltaiset palvelut ovat varmasti tulleet tutuiksi. Tarjouskampanjoista pelejä on helppo hankkia pikkurahalla, vaikka niitä ei olisi heti aikomuksena pelatakaan. Ostamme digitaalista viihdettä ikään kuin varastoon, kulutamme sitä sitten joskus kun on aikaa. Aikaa ei vain koskaan tule – jo pelkkä tarjousten selailu kuluttaa sen ajan, jonka olisimme voineet käyttää aiemmin hankkimamme pelin pelaamiseen.

Entäpä sitten vaikkapa leffat ja elokuvat? Vitonen tai kymppi kuukaudessa ei kuulosta pahalta digipalvelusta, joka lupaa tuoda maailman kaiken viihteen ruutuusi. Mutta kuinka moni meistä tyytyy vain yhteen palveluun? Tuo hittisarja on Netflixissä, tuo HBO:lla, tuo Viaplayssa… sitten vielä Spotify, Deezer tai jokin vastaava musapalvelu… urheiluakin pitäisi nähdä… tämä palvelu tarjoaa vähän erikoisempia leffoja… Pian olemmekin jo siinä tilanteessa, että kuukaudessa menee kolminumeroinen summa digiviihteeseen. Emme välttämättä edes muista, minkä kaikkien palveluiden tilaajia olemme.

Digitaalisten tuotteiden ostaminen on petollista jo senkin takia, että ne eivät vie fyysistä tilaa. Katalogi voi kasvaa nopeasti yllättävän isoksikin. Tämä ei sinällään ole vahingollista, mutta voi aiheuttaa päänvaivaa ja huonoa omaatuntoa: pitäisi joskus ehtiä nauttimaan näistä ostoksista eikä vain hankkia niitä. Luonnollisesti digiostoksiin myös kuluu ihan oikeaa rahaa, mitä voi joskus olla tuotteiden luonteen takia hankala hahmottaa.

Tarvitsenko tätä?

Pelkkä turhuuksista eroon hankkiutuminen ei juuri auta, mikäli syntynyt tyhjä tila täyttyy hetkessä uusilla tavaroilla. Otsikon kysymys sinun on kysyttävä itseltäsi joka kerta uutta hankintaa tehdessäsi – olipa se sitten digitaalinen tai jotakin fyysistä.

Et voi vastata tarvitsevasi tuotetta myöskään vain sen perusteella, että sen ostaminen ja kotiin vieminen pakkauksen avaamisineen tuottaa sinulle hetkellistä mielihyvää. Tuotteen tarvitsemisella pitää ymmärtää sen tarkoittavan käytännön merkitystä ja jatkuvaa käyttöarvoa, jota pitäisi riittää ainakin vuodeksi eteenpäin – ruoka yms. päivittäistavarat toki erikseen.